Vilinää ja vilskettä on tämä viikko täynnä kun Neiti Femma viihdyttää poikia ja meitä läsnäolollaan omistajansa liehutessa maailmalla. Painimisen lisäksi on harjoiteltu malttamista ovissa, portilla ja ruokakupilla. Menestys on ollut kohtalaista. Femma-neiti on jo ymmärtänyt, että ulko-ovesta ei sännätä jalkojen välistä ja portista ei kuljeta ilman lupaa. Pesuhuoneen ovi on kaiketi kuitenkin jotenkin ihan erilainen, sen verran monta kertaa kuraista pentua on jahdattu sisällä. Tältä kirpulta kun onnistuu mainiosti korvien sulkeminen tietyissä tilanteissa hyvin walesimaiseen tapaan.. Pikku hiljaa alkaa mennä myös perille, että ruokakupille ei rynnitä täälläkään. Toivottavasti jatkossa ei muidenkaan kupeille, tänään illalla kun Tip söi ruokansa lattialta ja kaappien välistä, kun kupin reunaan osui sopivasti yksi pisamainen tassu..
Kiltti tyttöhän Femma on, vähän malttamaton vaan vielä. Kyllä se vajaa kolme kuukautta vain tekee ison eron, kun tuntuu, että Ron osaa jo olla niin fiksusti (eikä tainnut kolme kuukautta sitten vielä osata - eikä vieläkään aina). Ja kovasti läheisyydenkipeä hän on, aina pitäisi päästä nukkumaan viereen. Hiukan on välillä tuntunut ahtaalta, kun kahden beeceen lisäksi syliin yrittää ängetä vielä walesi (vaikka pieni onkin).
Lauantaina kävimme kokeilemassa uimista Tipin, Ronin ja Femman kanssa koirauimalassa Nokialla. Tiphän varsinaisena vesipetona otti ajasta kaiken irti ja jaksoi koko puolituntisen hakea leluja ja uida ihan muuten vaan. Femmaa myös kiinnosti kovasti vesi kovasti, mutta aika jyrkkä ramppi taisi vielä sen verran jännittää, että itse neiti ei veteen mennyt. Ensi kerralla jo varmaan, sen verran kova oli veto veteen. Ron sen sijaan veti herneen nenään jo pesuvaiheessa ja ensimmäinen kierros uittajan kanssa vakuutti Ronskun siitä, että hän ei pidä tästä. Sen jälkeen Ron tyytyi istumaan ja katselemaan, paitsi mitä nyt joutui muutaman pakollisen kierroksen vielä kokeilemaan uittajan kanssa. Seuraavana päivänä lähipuronkaan lähelle ei voinut mennä.. Pari päivää uimalareissun jälkeen tosin keikuttiin taas puron reunalla lähes normaaliin tapaan, mutta tassujen pesulle saa nuoren herran komentaa ihan tosissaan. Saapa nähdä, ottiko jätkä pysyvästi nokkiinsa tästä vai tuleeko siitä ajan kanssa uimari.
(kuvat Kirsi Kangasmaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti