Hei, taas se oli täällä!

Femma-neiti nimittäin oli taas viikonloppulomalla maaseudun rauhassa - tosin rauha oli aika kaukana maaseudusta, kun pennut ja yksi ajoittain pentumainen aikuinen rallattivat menemään.. Neiti on jo kasvanut niin isoksi, että tuli ihan ilman emäntää yökylään kahdeksi yöksi. Ja pari etuhammastakin lähti leikkiessä, kohtahan se on jo ihan teinipissis ;) Kyllähän pennutkin sitten välillä malttoivat nukkua, kun saivat tarpeeksi painaa pihassa ja välillä metsässä. Femma ei kyllä pisimmille lenkeille päässyt mukaan, lunta kun alkaa olla metsässä jo sen verran, että tappijaloilla ei siellä pääse eteenpäin. Mutta kyllä sillä vaan niin walesimaisia tapoja on, että tuli ihan erästä punavalkoista jätkäkoiraa ikävä. Päikkärit pitää mielellään nukkua sylissä tai ainakin mahdollisimman lähellä ketä tahansa ihmistä, kaikenlaiset aidat ahdistavat suuresti (vaikka siellä aitojen sisäpuolella olisi koiraseuraakin..) ja joka paikkaan pitää tunkea ja ensimmäisenä tietenkin.

Sunnuntaina kävimme porukalla vähän hallilla treenaamassa. Tip treenasi rally-tokoa ja vähän hurjasteli aksaa, pennut harjoittelivat kontaktin ottamista vieraassa paikassa ja kevennykseksi putkea. Tip oli hieno kuten aina. Se kanssa on vaan niin ihana treenata! Pennutkin suoriutuivat mallikkaasti alkuhämmennyksen jälkeen, eikä putki tuottanut kummallekaan vaikeuksia. Rohkeita ipanoita! Leikkikin onnistui tosi kivasti molempien kanssa. Hallitreenin jälkeen vielä vähän kyläilytreeniä ja sunnuntai-iltana oli väsynyttä porukkaa (jopa ikiliikkuja Ron!).

Arkitottelevaisuutta, rally-tokoa ja lisää pentupainia

Tällä viikolla molemmat pojat pääsivät omiin ohjattuihin treeneihinsä: Ron arkitottelevaisuuskurssin ekoihin ja Tip rally-tokon voi-mes-kurssin vikoihin. Molemmat pärjäsivät vallan mainiosti, mikä Tipin kohdalla ei ollut yllätys ja Ronskun kohdalla oli positiivinen yllätys. Ronskutin malttoi hienosti keskittyä kontaktin pitämiseen, vaikka paikalla oli muitakin koiria ja paikka aika vieras (pari kertaa on käyty hallissa, mutta vain kentän laidalla). Mitään kovin haastavaa ei ekalla kerralla kyllä tehtykään, mutta aina parempi, että saa onnistumisia alkuun. Ron malttoi myös todella hienosti rauhassa odottaa vuoroaan kentän laidalla.

Tipin treeneissä teimme aika vaikeaa rataa. Oikealla puolella seuraaminen alkaa sujua pikku hiljaa jo ihan mallikkaasti, vaikka käännöksissä takapään käyttö ei olekaan vasemmalla seuraamisen veroista ja paikka vielä vähän seilaa. Mutta eipä paina jalkaan oikealla puolella! Yksittäinen hyppy on vielä aika vaikea. Tip hyppää niin nopeasti, että tahtoo aina ehtiä joko kääntyä mun eteen tai, jos tehdään oikealla seuraamisesta, tunkee väkisin vasemmalle tuttuun turvalliseen seuraamispaikkaan hypyn jälkeen. Myös puolenvaihdot edessä ja takana sekä eteenistuminen + takaa sivulle kierto oikealla seuraamisessa vaativat tehotreeniä ja uusien käskyjen opettamisen. Mutta Tipin kanssa on kyllä niin helppo käydä treeneissä, kun se on aina innoissaan tekemässä, eikä tarvitse pelätä, että se karkailisi mihinkään muualle.

Viikonloppuna ohjelmassa oli taas runsaasti ulkoilua ja pentupainia. Tip aina välillä houkuttelee pennut vetoleikkiin lelulla. Sen tekisi selvästi mieli myös leikkiä, mutta painileikkiin ei oikein kolmatta tunnu sopivan.

Miksi se nukkuu, ihmettelee ikiliikkuja-Ron

(kuvat Kaisa Majanen ja Kirsi Kangasmaa)

Tipille RTK2 ja pentupainia

Tip kisasi eilen viimeisen kerran rally-tokon AVO-luokassa: tuloksena 96/100 p., RTK2 -> siirto voittajaluokkaan. Eteenistumiset jäivät vähän vinoiksi ja hypyllä Tip ehti kääntyä vähän vinoon, näistä siis pistevähennykset. Kehuja saimme hienoista käännöksistä ja harmonisesta ja varmasta kokonaisvaikutelmasta. Tip tekikin hyvällä fiiliksellä ja itselläkin pysyi hyvin pää mukana radalla. Kisaaminen tuntui kivalta ja sehän on aina pääasia. Voittajaluokan liikkeitä on jo harjoiteltu ja suurin osa on ihan hyvällä mallilla. Keväällä toivottavasti pääsemme korkkaamaan sen.

Siskoni walesipentu Femma tuli meille yökylään. Ron oli kyllä niin innoissaan, että välillä piti vähän laittaa sitä jäähylle.. Mutta yllättävän nätisti se sitten malttoi kuitenkin leikkiä. Tipkin innostui leikittämään Femmaa silloin, kun Ron oli jäähyllä. Eikä sillä muutenkaan kyllä mitään pentua vastaan ollut, Ronskua sen sijaan piti Tipin mielestä välillä vähän komentaa. Pieni kolmiodraama siis meinasi olla välillä, mutta onneksi Tipistä tietää, ettei se mitään turhia ala rettelöimään.

Puolivuotias nuori herra

Ronsku Roohan täytti tällä viikolla jo 6 kuukautta, eikä sitä ole vielä edes kunnolla esitelty vanhassakaan blogissa. Nyt siis on korkea aika kirjoitella tehdä hieman enemmän lauman nuorimmasta.

Ron n. 6 vkoa

Ron syntyi 3.8.15 Dream Begins -kennelin ensimmäiseen pentueeseen. Ron sisaruksineen (pentueessa 3 u + 1 n) nimettiin Pirates of the Caribbean -elokuvien mukaan ja Ron on siis viralliselta nimeltään Dream Begins Ragetti. Kutsumanimeksi harkitsimmekin Rosmoa, joka olisi tälle jääräpäiselle ruokavorolle kyllä sopinut..

Ronin emä Never Never Land Q'Killer Mini "Maisa" on tuotu Puolasta samalta kasvattajalta kuin Tip, vaikka yhteisiä sukulaisia näillä ei ole. Maisa kisaa agilityssa kolmosissa ja tokosta sillä on voittajaluokasta ykköstulos. Pentueen isänä on tanskalainen Cap "Ziggy", joka on menestynyt tokokoira ja harrastaa myös paimennusta.

Ron 6 kk

Ulkonäöltään Ronista näyttäisi tulevan iso ja roteva poika. Mittaa on melkolailla jo nyt puolivuotiaana: n. 54 cm ja 21 kg. Ehkäpä se siitä jonkun sentin vielä kasvaakin (ei olisi pakko..) ja massaa tulee varmasti lisää aikuistumisen myötä. Ron on lyhytkarvainen ja väriltään red merle tan merkein. Tyypiltään se ei siis juurikaan muistuta koirakirjojen rotuesittelyä eikä näyttelyissä nähtäviä rotuveljiään ja -sisariaan. Omaan silmään se on kuitenkin oikein kaunis koira, eivätkä vaaleat vihertävät silmätkään enää vaikuta oudolta. Merleähän mulle ei koskaan pitänyt tulla - kuten ei mustavoittoistakaan - mutta näin se elämä opettaa.. Luonteen mukaan kun valitaan, niin näin siinä voi käydä ja hyvinhän tässä on käynyt.

Ja sitten siitä luonteesta. Ron sai pentutestissä erittäin hyvät arviot, täysien pisteiden poika suorastaan. Ei siis silti mikään helppo koira, mutta onneksi myös hyvin avoin ja suhtautuu ihmisiin luottavaisesti. Tietyissä asioissa Ronskutin on hyvinkin itsepäinen (ruuan varastaminen, tavaroiden pureskeleminen jne.), toisaalta kyllä sillä miellyttämisen haluakin on ihan kivasti - ja onneksi se on ahne! Kaikki hoitotoimet ja mm. tassujen pesu ovat olleet alusta asti suorastaan naurettavan helppoja. Vaikka Ron jouduttiin heti ensimmäisellä eläinlääkärikerrallaan 11-viikkoisena nukuttamaan kynnen poiston takia, ei se onneksi ole näyttänyt vaikuttavan Ronsun (yltiö)positiiviseen suhtautumiseen sen kummemmin ihmisiin yleensä kuin eläinlääkärissä käyntiinkään. Ja sylikoirahan se on tämäkin aivan täysin.

Metsälenkkeily on ollut alusta asti helppoa, koska Roo itse pitää huolen, että pysyy lähellä ja ainakaan vielä riista ei kiinnosta lievää nuuskimista ja papanoiden syömistä lukuun ottamatta. Suurin harmi Ronskun kanssa onkin, että se edelleenkin haalii ulkona suuhunsa kaikenlaista ja jatkuvasti.

Ron 5 kk

Tokon alkeita on aloiteltu: kaukoja, paikallaoloja, noutamista, kiertämistä jne. Ron on hyvin erilainen koira kuin Tip. Siinä missä Tip kysyy koko ajan, että voisiko hän tehdä vielä jotain, Ron selvästi miettii, että mitähän tästä saa. Ron on myös perusluonteeltaan aika vakaa ja rauhallinen, ei todellakaan mikään häslä, vaikka toki myös hyvin toimelias ja ehtiväinen koira.. Sillä on selvästi aina joku ajatus tekemisessään. Varsinkin aluksi tuntui, etten löydä millään yhteistä säveltä treenaamisessa Ronsun kanssa, mutta nyt pikku hiljaa tuntuu, että kyllä tästä vielä hyvä tulee, toivottavasti suorastaan erinomainen.


Tokon (ja rally-tokon) lisäksi Ronin on tarkoitus opetella ainakin jäljestämään ja agiliitämään. Katsotaan nyt, mitä kaikkea tässä ehditään ja mihin nuori herra osoittaa taipumusta. Eihän Tipistäkään tokokoiraa pitänyt tulla..

On Ronskussa tosiaan se haastavakin puoli. Se tekee ja se jaksaa, vaikka itse et jaksaisi. Itselleen palkitsevia asioita se tekee suorastaan kadehdittavalla sitkeydellä kieltämisestä huolimatta. Se haastaa ja kokeilee, että tarkoititko tätä todella. Eikä se koe kovinkaan usein tarvitsevansa ihmistä tueksi. Lisäksi se on bordercollie, joka pystyy aika monimutkaiseenkin ajatteluun.. On se silti hieno koiranalku ja suurimman osan ajasta järkijätkä, mikä alkaa näkyä nyt puolen vuoden iässä hienosti.

Ron n. 9vkoa ja Ronsun - ja muidenkin - lelut

Ron 5 kk pihavahtien Remun ja Romeon tassunjäljillä <3

Ron 6 kk